Nousevia ajatuksia Stella Resnickin webinaarista ”A field perspective on love, sex and belonging”.
Stella Resnick, 84, on uransa erityisesti seksuaalisuudelle, nautinnon edistämiselle ja parisuhteille omistanut Gestalt-psykoterapeutti, joka on insipiroitunut seksuaalisuuden ja nautinnon teemoihin nuorena aikuisena kokemiensa henkilökohtaisten, seksuaalisuuteen liittyvien vaikeuksien vuoksi. Näiden omien kokemusten voittaminen vaati paljon omaa psykologista työskentelyä ja tästä syntyneen ymmärryksen kautta hän on omistautunut myös muiden samoista vaikeuksista kärsivien ihmisten auttamiselle.
Stella Resnick puhuu etenkin seksuaalisen nautinnon puolesta. Nautinnon vaikeudesta hän nostaa hieman harvemmin esillä olevan näkökulman, lapsuuden vuorovaikutuskokemukset. Hän kiinnittää huomiota etenkin sellaisiin vuorovaikutuskokemuksiin, jotka ovat häpäisseet lasta. Toden totta, lapsen häpeä on herkemmessä, kuin moni tulee ajatelleeksi. Esimerkiksi jo kahden sekunnin viive vauvan aloitteeseen reagoinnissa (esim. hymy), saa vauvan kääntämään katseensa pois, mitä pidetään varhaisena häpeäkokemuksena.
Pienet lapset tarvitsevat jatkuvasti hoivaa ja huolenpitoa, joista suuri osa kohdistuu tuon pienen palleroisen herkästi aistivaan vartaloon (pukemiset, pesut, silittelyt, sylittelyt, pussailut ja paijailut). On ilmeistä, että lapsen kokemus omasta kehostaan muovautuu vahvasti jo varhaisten vuorovaikutuskokemusten myötä. Johdonmukaisesti sensitiivinen ja hellä kosketus tuottaa erilaisen suhteen kehoon kuin mekaaninen ja kovakourainen, kuritusväkivallasta puhumattakaan. Eikä kyse ole tietenkään vain kosketuksesta vaan myös laajemmasta kehoon ja sen aistimuksiin kohdistuvasta arvostavasta ja hyväksyvästä suhtautumisesta. Tiivistäen: kokemus kehoistamme myönteisenä, kielteisenä, mielihyvänlähteenä, häpeän värittämänä, tietoisuudesta ulos lohkottuna tai elävästi tiedostettuna on riippuvaista myös siitä, kuinka meitä on läpi lapsuuden koskettu.
Toki on tärkeää pitää mielessä, että kehokokemuksissa ei ole kyse ainoastaan lapsuudesta vaan luonnollisesitkin jokainen kehollinen kokemus missä vaiheessa elämää vaikuttaa meihin tässä hetkessä. Lapsuuden kokemukset ovat kuitenkin siksi tärkeitä, että silloin määrittyy suunta sille, millaisena opimme tuntemaan kehomme. Mitä pidemmälle vääristyneeseen, häpeän, syyllisyyden ja turtuneisuuden suuntaan kuljemme, sitä suuremmat voimat tarvitaan suunnan oikaisemiseksi. Kielteisen kehosuhteen kääntäminen edes neutraaliksi vaatii valtavasti (terapeuttista) määrätietoista työskentelyä ja muuntuu hitaasti.
Stella Resnickin kuvaus kielteisen vuorovaikutuksen introjisoitujen (kritiikittä sisäistettyjen) kokemusten lopputuloksesta on riipaiseva: lopulta aikuiseksi kasvaa ihminen, joka ei ole saanut oppia rakkautta, luonnollinen mielihyvä on kielletty, hän on ladattu tunneperäisellä kivulla ja sisäisillä konfiteilla. Kokemusta värittää viha, syyllisyys, häpeä ja arvottomuus: minä en ole mitään.
Pysähdy ja samaistu hetkeksi näihin kokemuksiin. Kuvittele, että koet itse tätä kaikkea juuri nyt. Kuinka tällaisella kokemuksella voisi antautua psykologisesti intiimiin erotiikkaan toisen ihmisen kanssa, arvottomuuden, syylisyyden ja häpeän keskellä, tunnetasolla kärsivänä, mielihyvästä kiellettynä? Ja toisaalta, jos tämä olisi sinun kokemusmaailmasi, millaista kohtaamista kumppaniltasi tarvitsisit, jotta voisit antautua nautintoon? Tai mitä tarvitsisit, että pystyisit siihen edes yksin?
Häpeä on useimmiten se tekijä, joka estää psykologiseen intimiyteen antautumista. Tämän seurauksena kehollinen yhteys toiseen ihmiseen muodostuu ennemmin välineelliseksi, suorittavaksi ja tavoitehakuiseksi. Puheeseen ilmestyvät karkeat termit jyystämisestä, panemisesta, pamputtamisesta ja naimisesta. Nämä verbit muuttuvat, kun eroottiset hetket muuttuvat elävästi tässä-ja-nyt koetuksi ja toisen kanssa vahvassa arvostavassa psykologisessa yhteydessä jaetuksi. Toisaalta kieli luo todellisuutta: ehkä muutos voi alkaa myös näiden sanojen korvaamisesta kunnioittavammilla.
Kaltoinkohtelevassa ja laminlyövässä vuorovaikutuksessa syntyneet haavat on hoidettava vuorovaikutuksessa. Siten seksuaalisen nautinnon ja myös halun löytämisen keskeiseksi (muttei toki ainoaksi) tekijäksi psykoterapiassa nousee sosiaalisen torjunnan kokemusten ja siitä seuraavan häpeän hoitaminen. Gestalt-terapiassa, jossa kontaktin käsite ja toteutuminen vastaanotolla ovat keskiössä, tämä tarkoittaa intiimin psykologisen kontaktin mahdollistumista, siihen asettumista ja tämän sen jälkeen sensitiivistä kehollisten tarpeiden ja mielihyvän tutkimista. Silloin palataan peruskontaktifunktioihin, joilla voimme tavoittaa toisen ihmisen: uskallukseen katsoa ja antautua katsottavaksi, toisen äänen kuulemiseen ja puhuminen toisen löytävällä äänensävyllä. Joskus, tilanteen niin vaatiessa ja siihen sopiessa, saatetaan myös tutkia kosketuksen aistimista esimerkiksi kädestä kiinni pitäen.
Tällainen työskentely vaatii asiakkaalta valtavasti rohkeutta, sillä hän joutuu näyttämään näin itsestään puolia, jotka hänelle on jo osoitettu olevan ehdottomasti kätkettäviä. On ihme, kuinka monet kaikista sisäisistä varoitushuudoista huolimatta uskaltavat ottaa riskin. Useimmiten se kannattaa; rauhassa omassa tahdissa edeten on mahdollista palauttaa terve, lämmin ja hyväksyvä suhde ensin itseen, siihen millainen aidosti on. Kun tämä eheys on löytynyt, on sen jälkeen aitouden itsetuen varassa vahvempi kokemaan nautintoa myös eroottisemmassa kontaktissa.