”Gestalt-terapiassa ei juoruilla”, kuuluu yksi ylpeyttä herättävistä motoistamme. Juoruilusta viattomien terapeuttien heittämistä kivistä tuskin saisimme kovin kummoista kummelia kasaan, mutta periaate on hyvä; aina kun joku henkilö tulee terapiassa puheeksi, puhukaamme suoraan hänelle sen sijaan, että puhumme hänestä.
Gestalt-terapiassa arvostetaan siis suoraa kokemista aboutismin (”talking about something”) sijaan. Jos on epäselvää miksi, niin tässä näsäviisas vastaus. Kuvittele, että edessäsi on mansikka. Voit olla maailman taitavin kuvaamaan mansikan syömisen kokemusta. Tai sitten voit maistaa mansikkaa itse. Kuinka koet, onko se sama asia maistaa mansikkaa tai vain kuvailla yksityiskohtaisesti sen syömisen kokemusta? Ei tietenkään. Molempia tarvitaan, mutta ainakin me länsimaissa majailevat ihmiset olemme valtavasti kallellaan kielellä abstrahointiin suoran kokemisen sijaan. Suostumalla kokemaan suoraan sitä, mitä itsessä on menossa, itsetuki vahvistuu. Sanat ja kertomukset – niin tärkeitä kuin ovatkin – kasvattavat välimatkaa suoraan kokemukseen ja näin hämärtävät tiedostamista ja heikentävät itsetukea. Joten siksi mieluiten ei juoruilua.
Ja niin päädymme tuolityöskentelyyn, tyhjän tuolin tekniikkaan. Siinä jokin asia, useimmiten toinen ihminen, sijoitetaan toiseen tuoliin ja asiakas saa puhua suoraan tälle henkilölle. Usein myös asiakas siirtyy tuohon tyhjään tuoliin, samaistuu kuvittelemaansa henkilöön ja vastaa näin äsken itse virkkomaansa. Kutsumme tätä kokeiluksi erotuksena harjoituksesta siksi, että tavoitteena on tiedostamisen lisääminen, ei niinkään tietyn toiminnon harjoitteleminen tosielämän tilannetta varten (vaikka joskus tietenkin kokeilut palvelevat tätäkin tarkoitusta).
Listasin joitakin tyypillisiä tuolityöskentelyn tilanteita ja lopputulemia. Tätä lukiessasi pyydän muistamaan, että elämä on loputtomia mahdollisuuksia täynnä eikä tämä lista missään nimessä kata kaikkia tuolityöskentelyn mahdollisuuksia. Tyypillisimmät asiat listasta kuitenkin löytynevät.
1. Keskeneräisen asian loppuun saattaminen
Monesti psykoterapiassa työstetään asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan asiakasta tavalla tai toisella. Joku sanoi rumasti, eikä itse osannut tilanteessa puolustautua. Eron tai kuoleman edessä saattoi jäädä toiselle ihmiselle jotakin tärkeää sanomatta. Keskeneräisiä asioita on ääretön määrä ja niitä kannamme sisällämme kukin. Toiset niistä häiritsevät enemmän, toiset eivät juuri lainkaan. Gestalt-terapian nimi viittaa nimenomaan näiden keskeneräisten kokemusten loppuunsaattamiseen. Loppuunsaattamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa voimme tiedostaa ja mahdollisuuksien mukaan myös ilmaista kokonaisvaltaisen kokemuksen, jossa yhdistyvät kehon aistimukset, tunteet, ajatukset ja mielikuvat.
2. Toisen ymmärtäminen ja vastuu
Elämä olisi paljon mukavampaa ilman tuskastuttavia toisia ihmisiä. Niitä, jotka ajattelevat väärin, tuntevat väärin ja toimivat väärin. Ovat väärin. Tuolityöskentelyssä, silloin kun se toteutetaan dialogisessa muodossa (eli samaistutaan myös häneen, jolle ensin puhutaan), katsotaan asioita myös toisen osapuolen kokemusmaailmasta käsin. Parhaimmillaan tällainen työskentely johtaa koettuun, kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen siitä, miten tuo toinen (ärsyttävä ja väärin tunteva!) ihminen organisoituu. Samalla myös omat jäykistyneet vuorovaikutusmielikuvat, niiden vääristymät ja keholliset reaktiot tulevat herkästi esille (esim. vihamielisyyden tai ymmärtämättömyyden ennakointi).
Tämän tiedostamisen kautta on puolestaan vahvemmat lähtökohdat ottaa vastuu omasta itsesäätelystä ja omasta osuudesta ihmissuhteessa, esimerkiksi epärealistisista odotuksista (vaikka nämä odotukset olisivatkin yleisesti realistisia toiveita, voi olla, että juuri tämän ihmisen kohdalla eivät) toista kohtaan. Saattaakin käydä ilmi, että vika ei olekaan toisessa ihmisessä vaan minulta puuttuu jotakin, jolla voisin tulla paremmin toimeen tuon hänen hankalan ominaisuutensa kanssa Tämä tiedostaminen mahdollistaa vastaisuudessa itsesäätelyn kannalta joustavamman ja rakentavamman toiminnan.
3.Dialogisuuden laatu ja puute
Tyhjän tuolin dialogit tekevät sekä asiakkaalle että terapeutille näkyväksi vuorovaikutuksen esteet, kaavamaisuudet ja jumiutumat, jotka estävät tässä-ja-nyt syntyvää ainutkertaista, tuoretta kohtaamista. On tärkeää kuitenkin muistaa, että tässä tilanteessa kyse on asiakkaan introjisoimista, sisäisistä vuorovaikutusmielikuvista, ei (välttämättä) siitä, miten vuorovaikutustilanteet todellisuudessa ao. henkilön kanssa menevät. Tyhjällä tuolilla työskenneltäessä sekä terapeutti että asiakas voivat konkreettisemmalla tasolla tutkia niitä kohtia, joissa vuorovaikutus jumiutuu ja millä tavalla. Tämän tiedostamisen jälkeen on mahdollista yhdessä löytää toisenlaisia vuorovaikutusmalleja nykyisten käytössä olevien toistaessa samaa, turhauttavaa kaavaa.
4. Taitoharjoittelu
Vaikka tuolityöskentely on ensisijaisesti tarkoitettu kokeiluksi ja tiedostamisen lisäämiseksi, palvelee se kuitenkin usein myös tietyn taidon harjoittelua. Kun terapiassa tullaan tietoiseksi siitä, että jokin keskeinen toimintatapa toisten ihmisten kanssa puuttuu, voidaan sitä harjoitella turvallisesti terapiassa tyhjillä tuoleilla. Tämän jälkeen saman asian toteuttaminen arkielämässä on yleensä hieman helpompaa. Näitä omia toimintavalmiuksia kasvattavat kokeilut voivat toki liittyä mihin vain, mutta käytännössä useimmiten kyse on omien rajojen ylläpidosta.
5. Omana itsenä oleminen
Gestalt-terapiassa muutoksen ajatellaan käynnistyvän silloin, kun ihminen tulee omaksi itsekseen (ts. ei silloin, kun hän yrittää olla jotakin mitä hän ei ole). Omana itsenä oleminen on kuitenkin aina sosiaalinen riski, sillä jokainen meistä on joutunut kokemaan häpäisevää, kriittistä ja mitätöivää suhtautumista itseemme ja uhka siihen on aina olemassa. Joskus taas kokemus yhteenkuuluvuudesta edellyttää itsensä muokkaamista tietynlaiseksi vaikkei tähän liittyisi kritiikkiäkään. Jo tällaiselle tilanteelle altistumisen mahdollisuus saa meidät usein vääristämään tapaamme olla sosiaalisesti hyväksytymmäksi. Sen seurauksena saatamme ylipainottaa jotakin tiettyä olemisen tapaamme (hauska, kepeä, hillitty jne.) tai jopa ottaa jonkin täysin vieraan roolin. Tyhjän tuolin dialogeissa usein saadaan terävöitettyä tiedostamista niistä tavoista, joilla asiakas estää itseään olemasta sellainen kuin hän on.
6. Sisäsiset konfliktit
Ympäristön asenteet, todelliset tai kuvitellut, helposti introjisoidaan (sisäistetään) niin, että se mikä oli aluperin sosiaalista sopeutumista ajan myötä sisäistyy sisäiseksi konfliktiksi. Kokemusmaailma jakautuu syyttäjäksi ja syytetyksi, rohkeaksi ja pelääväksi, itsevarmaksi ja epävarmaksi, alistajaksi ja alistujaksi. Näiden persoonan eri puolien integroiminen (yhdistäminen eheäksi kokonaisuudeksi) onnistuu tiedostamisen lisäämisellä sisäisestä konfliktista ja lopulta tämän polarisaation kautta integroituminen mahdollistuu. Tyhjän tuolin tekniikka on yksi kätevä tapa työstää sisäisiä konflikteja.
7. Kehollinen tiedostaminen
Olipa kyse sitten vuorovaikutuksellisesta tai sisäisestä konfliktista, kehomme reagoi näihin aina. Tokihan kyse voi olla myös jostakin kauniista ja liikuttavasta kokemuksesta yhtä lailla. Tyhjän tuolin dialogissa puhuja asettuu pelkän puhumisen sijaan kokonaisvaltaisesti kokemaan suoraan sitä, mitä hänessä tapahtuu. Silloin kehokin syttyy tavallista enemmän eloon aistimuksineen, liikkeineen ja asentoineen. Tämän tiedostaminen jo itsessään rakentaa itsetukea. Mutta jos itsetuki jää liian heikoksi, voidaan myös kehotyöskentelyllä tietoisesti vahvistaa asiakasta kohtaamaan sitä mitä ollaan työstämässä. Helpoimmin saavutettavia kehollisia itsetukia ovat hengitys ja asento, joista huolehtimalla asiakas voi nopeastikin löytää tuen, jolla vaikean asian kohtaaminen muuttuu merkittävästi mahdollisemmaksi.