Gestalt-terapiayhdistyksen psykoterapeuttikoulutus lähnee ensimmäisen vuoden loppuaan. Yhdistyksen puheenjohtaja Yrjö Säävälä avaa omaa kokemustaan koulutuksesta tähän asti.
Gestalt-psykoterapeuttikoulutusta on nyt kulunut kohta vuosi, millainen vuosi kouluttajana tämä on Sinulle ollut?
En ole itse ollut paikalla jokaisessa seminaarissa vaan olen vuorotellut koulutusseminaareissa toisen kouluttajan kanssa. Silti olen välikuukausinakin tuntenut hyvää yhteyttä ryhmään, ja on ollut jännittävää ja kasvattavaa työskennellä yhdessä ryhmän kanssa. Koen, että ryhmä on ottanut myös minut hyvin vastaan.
Mitä tähän asti koulutuksessa on opittu?
Suuri oppi on luullakseni ollut painotus tarkasteluun, missä yritetään nähdä itse osana terapiatapahtumaa. Luontevaksi tämän on tehnyt se, että ryhmäläisistä suorastaan hehkuu myötätuntoa autettaviaan kohtaan. Lisäksi myötätuntoa ja kiinnostusta suunnataan itsenkin suuntaan.
Olisipa aikakone, jolla matkustaa 2020-luvun loppuun, missä joukkomme on melkein tuplaantunut. Juhlisimme ja pitäisimme yhtä!
Yrjö Säävälä
Onko koulutus vastannut sitä, mikä ennakkokäsitys teillä on ollut koulutuksen kulusta vai onko jokin asia yllättänyt?
Koska koulutuksemme on ensimmäinen laatuaan, ei minulla ollut vahvoja ennakkokäsityksiä siitä, miten kaikki sujuisi. Sellainen luottamus asioiden onnistumiseen kyllä oli ja on edelleenkin ensimmäisen vuoden lopulla olemassa. Vaikeinta on ollut taustateorian ja teoreettisen ajattelun näkyväksi tekeminen käytännön tasolla eli siinä miten ne käytännössä toteutuvat gestalt-terapiassa.
Mikä koulutuksessa Sinulle on mieluisinta kouluttajan roolissa?
Mieluista kouluttajan roolissa on saada olla todistaa ryhmän mukaantuloa terapiatyöskentelyissä ja työnohjaustilanteissa. Ne ovat joskus sellaisia paikallaoleviin tarttuvia roihahduksia.
Miltä kouluttajana Sinusta näyttää, kuinka helppoa Gestalt-terapiaa on oppia?
Erilaisia tekniikoita, kokeiluja ja periaatteita on helpompi oppia ensin. Aikaa vie oman luovuuden ja tiedon yhdistäminen. Itselle mallioppiminen oli hyvä tie. Teoreettinen ja filosofinen pohdinta on aina kiinnostanut, mutta se on hidas laji. Se on kuitenkin välttämätön lähtökohta, arvoperusta ja ihmiskasityksen pohja ehyen psykoterapian tekemiseen.
Millaiseksi kuvaisit koulutusryhmän henkeä?
Opiskelijoita voisi kuvata aikuisten ihmisten ryhmäksi. On tullut olo, että kaikkea voisi tehdä paljon enemmän: keskustella, pohtia yhdessä, terapiatyöskennellä, demota…Suhtautumiset vaihtelevat kriittisestä nautinnolliseen heittäytymiseen ja kaikki tämä on tervetullutta koulutukseen.
Jyväskylän yliopisto on juuri kilpailuttanut uuden Gestalt-psykoterapeuttikoulutuksen ja Gestalt-terapiayhdistys valittiin palveluntuottajaksi. Tämä tarkoittaa, että uusi Gestalt-psykoterapeuttikoulutus on alkamassa vuonna 2024. Mitä tästä ajattelet?
Olisipa aikakone,millä matkustaa 2020- luvun loppuun, missä joukkomme on melkein tuplaantunut. Juhlisimme ja pitäisimme yhtä!
Uutta koulutusta silmällä pitäen, minkälaisia ihmisiä kannustaisit hakemaan uuteen Gestalt-psykoterapeuttikoulutukseen?
Uuteen koulutukseen toivoisin edelleen myötätuntoisia ja alustavasti Gestalt-terapiaan, joko kirjallisuuden, tai muiden materiaalien, avulla tutustuneita ihmisiä.
Koska suuri osa omasta opiskeluun kuuluvasta terapiatyöstä tapahtuu ryhmässä, sellaiseen olisi hyvä olla valmiuksia ja halukkuutta. Työnohjaukset ja erilaiset yhteiset kokeilut ja muut työt sopivat ryhmäytymään hyvin kykeneville ihmisille. Kyky leikkiä, eläytyä ja hiljentyä ovat tarpeellisia taitoja.