Kaasuvalotus

Kaasuvalotus on termi, joka on viime aikoina noussut yhä enemmän populaaripsykologian termistöön. Kuten monet muutkin psykologiset käsitteet, sekin on liudentunut alkuperäisestä merkityksestään mutta pääosin tällä viitataan psykologiseen manipuolointiin, jolla enemmän tai vähemmän tietoisesti pyritään saamaan manipuloinnin kohde epäilemään itseään, ymmärrystään, havaintojaan, arvostelukykyään jne. Esimerkiksi kaltoinkohdeltujen lapsien kokemusmaailmassa on valitettavan tuttu ilmiö, että lapsen kysyessä vanhemmilta väkivallaksi yltyneestä yöllisestä riidasta saa lapsi kuulla: ”Voi rakas, ei täällä ole tapeltu, olet varmaan nähnyt unta.”

VKäsitettä on alettu käyttää jo liki 80 vuotta sitten vuoden 1938 näytelmän ja siitä tehdyn 1944 elokuvan ”Gaslight” jälkimainingeissa. Elokuvassa rikollinen mies psyykkaa vaimonsa hulluuden partaalle mitä erikoisimmilla tempuilla, kuten kätkemällä vaimolle antamansa rintaneulan ja syyttämällä naista tämän jälkeen rintaneulan kadottamisesta (elokuva löytyy mm. Youtubesta).

Ingrid Bergman ja Charles Boyer elokuvassa Gaslight (1944)

Termina kaasuvalotus vaikuttaisi nyt lyövän vahvemmin läpi maailman tullessa yhä enemmän tietoiseksi naisiin kohdistuvasta alistamisesta ja epätasa-arvosta. Kaasuvalotus-termin läpilyönille luo pohjaa myös käsistä ryöstäytynyt narsismitietoisuus, sillä kaasuvalotusta harrastavat erityisesti voimakkaan narsistiset henkilöt (käsistä ryöstäytynyt siksi, että narsismin leimakirvestä käytetään usein ennemmin omasta loukkaantumisesta motivoituvaan toisen haukkumiseen kuin kuvaamaan henkilön todellista psykologista tilaa. Esimerkiksi näin:”Narsistihan välittää vain itsestään. Mun vaimo ei halua kovin usein seksiä eli ei välitä mun tarpeista. Siis olen narsistin uhri.”)

Kaasuvalotus-termin yleistyessä ei tarvitse yllättyä, että käsitettä sovitellaan myös Gestalt-terapian piiriin. Vuotuisen British Gestalt Journalin seminaaripäivässä kaasuvalotuksesta piti puheenvuoron Martina Čarija, jonka kiinnostus aiheeseen kumpuaa sekä henkilökohtaisesta elämästä että ammatillisesta tausta. Martina on toiminut myös vuoden 2015 pakolaiskriisistä lähtien paljon pakolaisten keskuudessa, jotka monet tulevat totalitaarisista yhteiskunnista, joissa propagandalla ja poliisivallalla hallitaan paitsi ihmisten käyttäytymistä myös heidän tapaansa ajatella ja kokea maailma.

Martina Čarija käsitteellistää Gestalt-terapian viitekehyksessä kaasuvalotuksen kontaktin estämisenä häiritsemällä kuvion ja taustan erottamista tähdäten lopulta toisen henkilön itsesäätelyn kontrolloimiseen. Estäminen tapahtuu syöttämällä vieras, ei-organisminen kuvio uhrille.

Jos olet nähnyt elokuvan ja olet Gestalt-teoriaan perehtynyt, aukeaa tämä määritelmä varsin helposti. Siltä varalta, että jompi kumpi näistä ehdoista ei kuitenkaan täyty, avataanpa hieman tätä asiaa.

Gestalt-terapiassa kuviolla tarkoitetaan asiaa, joka tietyllä hetkellä nousee henkilön tietoisuuteen. Se voi olla tunne, kehon aistimus, ympäristön tapahtuma jne. Kuvio nousee aina taustasta ja kun tämä tietty tietoisuuteen noussut seikka saa tyydytyksensä, se hajoaa ja antaa tilaa uudelle kuviolle.

Esimerkiksi kuvittele aamulla yön nukuttuasi avaat silmät. Tiedostat herääväsi ja hiljalleen rakentuu tietoisuus ajasta ja paikasta. Ja töihin menosta. Tässä tilanteessa pian mieleen nousee aamukahvi ja ennen pitkää laahustat kohti kahvinkeitintä. Mielessä on kahvi ja sen keittäminen etkä juurikaan pohdi isovarvastasi.

Mutta voi, aamu-unisena laahaat jalkojasi niin, että lyöt varpaasi kipeästi kynnykseen. Nyt kuvio kahvinkeitosta hajoaa ja mielesi täyttää kirosanat ja kipu. Pompit siinä sitten pyjamassasi yhdellä jalalla ja noidut, varvas kuviona ja kahvi on hävinnyt taustaan. Kun kipu hellittää ja huomaat ettet tarvitse varvaskipsiä, voi varpaasi taas hävitä taustalle ja kuvio kahvin keittämisestä nousta takaisin taustasta. Tämä kuvio jälleen organisoi toimintasi ja pian löydät itsesi tyytyväisenä perkolaattorin pulputusta kuuntelemasta.

Se, että kuviot saavat nousta, hajota ja vaipua taustaan vapaasti, on joustavan itsesäätelyn edellytys. Kaasuvalotus sotkee tämän luonnollisen prosessin. Esimerkiksi vanhempien saattaa usein kuulla sanovan kaatuneelle lapselleen;”Ei hätää, ei sattunut”. Mutta entä jos sattuikin? Syöttämällä kuvio ”ei sattunut” estetään lasta luonnollisella tavalla tulla toimeen juuri nousseen kuvion, kivun,kanssa. Lausuma ”sinuun ei sattunut” nimittäin pitää sisällään vihjeen, että aikuisessa ei ole juuri nyt läsnä myötätuntoa eikä siten myöskään tukea kivun sietämiseen. Lapsen on pärjättävä kipunsa kanssa yksin ja optimaalinen itsesäätely, joka sisältää myös ympäristön tuen käyttämisen, estyy.

Čarijan määritelmässä huomiota kiinnittää hänen käyttämänsä käsite ”ei-organisminen kuvio” (inorganismic figure). Näkökulma on kiinnostava alleviivaten sitä, että kuvio nimenomaisesti syötetään toiseen ihmisen hänen ulkopuoleltaan. Tyypillisiä aikuisia hoitaville psykoterapeuteille vastaan tulevia kaasuvalotuksia ovat erilaiset vähättelyt kohteen tyhmyydestä, epäviehättävyydestä, kelpaamattomuudesta, ymmärtämättömyydestä, kyvyttömyydestä vastata itsestään, laiskuudesta suhteessa yhteisiin vastuisiin tiskikoneesta pankkilainaan jne. Erityisen usein kaasuvalotusta esiintyy mustasukkaisuuden kyllästämissä parisuhteissa. Työelämässä tilanteet liittyvät puolestaan usein vääristyneisiin syytöksiin, jossa kaasuvalottaja on tehnyt virheen ja vierittää tästä syyn uhrinsa niskoille.

Čarijan käsitys ei-organismisesta kuviosta on sinänsä kiinnostava, mutta se sisältää myös vastuuta hämärtävän näkökulman. Perinteisesti Gestalt-terapian alkuajoista on yhtenä pääperiaatteenamme ollut yksilön vastuun ottaminen itsestään ja tässä mielessä heikoista kuvioista puhutaan jo Perls, Hefferline & Goodmanin teoksessa. Siten olennainen ja heikosti Gestalt-terapian asenteeseen istuva näkökulmaero on tämä: kuvitellaan, että sanot minua säälittäväksi, rumaksi ja typeräksi. Kuvitellaan edelleen, että alan hiljalleen uskoa, että olen tuota kaikkea. Oletko silloin sinä syöttänyt minulle ajatuksen tyhmyydestäni vai olenko minä niellyt (introjisoinut) ajatuksen säälittävyydestäni, rumuudestani ja tyhmyydestäni?

Molemmat ovat totta mutta se, kumpaa näkökulmaa painotamme, on ratkaisevaa sille, miten yritämme hakea muutosta. Jos sinä syötit tämän minuun, on minun kai loogista yrittää manipuloida sinua lopettamaan vähättelyni. Mutta entäpä, jos et suostu? Tai vaikka suostuisitkin, aina tulee vastaan joku uusi törttö, joka yrittää vähätellä. Koko maailmaa on vaikeaa muuttaa mieleisekseen. Näin ollen ainoaksi varmaksi vaihtoehdoksi säästyä vastaisuudessa hiljalleen sisäistyvältä itsensä halveksumiselta on pyrkiä kasvamaan niin, että opin suojautumaan väkevästi psykologisesti ja ehkä käytännön toiminnallakin myrkyllisiltä väitteiltä.

Kuva: Rene Müller/Unsplash

Gestalt-terapian teoria ei tarvitse uutta kaasuvalottamisen käsitettä kuvatakseen tätä tapahtumaa, vaan vanha peruskäsitteistö kenttäteorian, kontaktin, kuvion ja taustan sekä rajahäiriöiden kautta on riittävä. Samaan aikaan on arvostettavaa, että Gestalt-terapian piirissä toimii paljon ammattilaisia, jotka pyrkivät pitämään Gestalt-terapiaa ajantasaisena siitäkin huolimatta, että jokainen näistä yrityksistä ei ole varsinainen täysosuma.

Vaikka suhtaudunkin kaasuvalotukseen edellä kuvatuista syistä kriittisesti, huomaan viime aikoina käyttäneeni psykoterapiatyössä tätä termiä. Etenkin heille, jotka ovat kohdanneet tai kohtaavat elämässään erittäin karkeaa ja brutaalisti omaa kokemusta kieltävää manipulointia, on kaasuvalottamisen termi ollut selvästikin validoiva. Siten vaikka näillä näkymin Gestalt-terapiassa ei tätä käsitettä olla ottamassa laajempaan käyttöön lienee psykoterapeutin hyvä olla tietoinen kaasuvalotuksesta. Sillä ensisijaista ei psykoterapeutin vastaanotolla ole pitäytyä puhdasoppisena omalle koulukunnalle vaan seurata asiakkaan tarpeita ja tehdä niitä asioita, jotka hyödyttävät häntä. Joskus sitä voi olla myös keskustelu kaasuvaloista.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.