Psykoterapiassa on perinteitä. Yksi tärkeistä perinteistä on kinata siitä, kenen koulukunta on paras. Jokainen koulukunta, niin myös Gestalt-terapia, hankkii kasaan tutkimusnäyttöä voidakseen näyttäytyä pätevältä viranomaisten ja yleisön silmissä. ”Näyttöön perustuva suuntaus” on taikasana kaikkien huulilla.
Kellään tuskin on mitään sitä vastaan, että psykoterapiaa tehdään tavalla, joka kestää kriititsen tieteellisen tarkastelun. Kuitenkin tässä koulukuntien näyttöön perustuvassa mantrassa on yksi erikoinen ongelma: kokonaisuutena koulukunta selittää psykoterapian tuloksellisuudesta vain pikkuruisen osan. Suuremmat vaikuttavat tekijät löytyvät nk. yleisistä, psykoterapiakoulukunnista riippumattomista tekijöistä. Siksi jokaisen koulukunnan on syytä ao. suuntauksen vaikuttavuuden tutkimusnäytön rinnalla pohtia psykoterapian vaikuttavuuden yleisten tekijöiden roolia omassa lähestymistavassaan. Seuraavassa pohdiskellaan sitä, miten yleiset tekijät tulevat Gestalt-terapiassa huomioiduiksi.
Allianssi
Terapeuttinen allianssi lienee tunnetuin yleinen psykoterapian vaikuttavuustekijä. Allianssin vaikutus psykoterapian lopputulokseen katsotaan olevan yleisesti keskisuuri ja se koostuu kolmesta osatekijästä.
Psykoterapeutin ja asiakkaan välinen side (eng. bond) on keskeinen osa allianssia ja sen voi hyvällä omatunnolla sanoa olevan erittäin keskeisesti huomioitu Gestalt-terapiassa. Gestalt-terapian käsitteistössä puhutaan kontaktista ja oikeastaan koko koulukunta nojaa kontaktin käsitteeseen. Gestalt-terapian maailmankäsityksessä korostuu suhteisuus, jatkuva vuorovaikutus maailman kanssa. Siten Gestalt-terapiassa on myös rikas käsitteistö ja teoreettinen malli kuvaamaan kontaktia, sen syntymistä ja hajoamista (mm. rajahäiriöt, kuvaus kontaktisyklistä, kuvio-tausta-kenttä-näkökulma jne.). Tähän näkökulmaan liittyy myös psykoterapeutin ja asiakaan välisen suhteen Tarkastelu em. käsitteiden avulla, mikä edesauttaa kontaktin tiedostamista ja siten sen vahvistamista.
Toinen allianssin osatekijä on yhteisymmärrys psykoterapian tavoitteista. Yleisesti Gestalt-terapian tavoite on yksiselitteinen: tiedostamisen lisääminen. Tiedostamisen vahvistuminen johtaa joustavampaan itsesäätelyyn ja siten koko organismin, myös psyykkisen, tasapainon löytymiseen. Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä, että Gestalt-terapian teoria lukitsisi jokaisen ainutlaatuisen psykoterapiaprosessin yhteen ainoaan tavoitteeseen, sillä kuvaan astuu myös fenomenologia: yksiselitteinen kiinnostus pyrkiä tutkimaan asiakkaan kokemusmaailmaa. Tässä prosessissa totta kai psykoterapeuttikin on osallinen mutta Gestalt-terapiassa asiakkaan oma käsitys ja toive psykoterapian tavoitteista on se, mitä ehdottomasti kunnioitetaan. Siten on vaikea kuvitella tilannetta, että Gestalt-terapiassa terapeutin ja asiakkaan välillä voisi vallita kovin suurta erimielisyyttä terapian tavotteista.
Kolmas allianssin osatekijä on psykoterapeutin ja asiakkaan yhteinen käsitys siitä, millaisiin toimiin on ryhdyttävä, jotta asiakkaan asettamien tavotteiden saavuttaminen voisi olla mahdollista. Gestalt-terapian alkuaikoina, 50- ja 60-luvulla, on karsastettu terapiaprosessin tai terapeutin toimien selittämistä asiakkaalle. Mm. surullisenkuuluisalla Gloria-videolla Friz Perls toteaa alkujuonnossa tällaisen toiminnan haittaavan asiakkaan omaa tiedostamisprosessia. Ao. videolla Perls nähdäänkin voimakkaasti turhauttamassa asiakasta, tarkoituksenaan auttaa asiakasta löytämään oman itsetukensa uhriutuvan, huolenpitoa tai myötätuntoa toiselta hakemisen sijaan. Omista syistään Perls muutoinkin keskittyi demonstraatioissa usein asiakkaan turhauttamiseen. Mutta koska Perls ei kerro Glorialle miksi hän toimii niin kuin toimii, on lopputulos häiritsevää katseltavaa. Kun tietää, mihin Perls pyrkii, on video ehkä aavistuksen siedettävämpi muttei missään nimessä tunnistettavaa tai hyväksyttävää siltikään nykypäivänä.
Modernissa Gestalt-terapiassa nojataan paljon dialogiin ja sen kautta myös avoimuuteen. Tämä tarkoittaa keskittymistä holistisesti välittömään tiedostamisprosessiin (mitä tapahtuu juuri nyt) ja aboutismin välttämistä pidetään hyveenä. (aboutismilla tarkoitetaan ”jostakin puhumista” sen sijaan, että olemme tai koemme juuri nyt ”sitä jotakin”. Esim. sen sijaan, että tarinoidaan siitä, kuinka eilen esimies sanoi jotakin suututtavaa, pyrimme tiedostamaan sitä, mitä tämä tokaisu herättää Sinussa juuri nyt). Terapiataktiikoiden selittäminen sinänsä on aboutismia (puhetta jostakin suoran kokemisen ja kokemuksen tiedostamisen sijaan) mutta Gestalt-terapiassa totta kai tiedostetaan myös tarve erilaisille psykoterapiaprosessiin kuuluville hallinnollisille keskusteluille, joita myös menetelmää koskevat keskustelut ovat. Ja koska jotkut Gestalt-terapian kokemuksellisuuteen pyrkivät tekniikat voivat olla asiakkaan arkikokemukselle vieraita ja yllättäviä, tarvitaan usein jonkinlainen selitys siitä, miksi tällaista tekniikkaa kokeillaan. Tällaiset paikallaan olevat selitykset ovat luonteeltaan psykoedukatiivisia – niiden avulla voidaan oppia jotakin ihmisyydestä ja tämän tiedon varassa asiakas on informoidumpi päättämään, haluaako hän ryhtyä esimerkiksi tiettyyn kokeiluun.
Empatia
Psykoterapian tuloksellisuuteen liittyy keskeisesti myös empatia. Tässä kontekstissa empatialla tarkoitetaan kykyä koskettua ja jakaa toisen ihmisen kanssa tunnetiloja, samaistumista toisen kokemukseen ja näkökulmaan ja myös luoda hypoteeseja siitä, miksi toinen ihminen kokee asian tietyllä tavalla.
Empatia on sisäänkirjoitettuna eksistentiaaliseen dialogisuuteen. Siihen kuuluu mm. inkluusio, jossa terapeutti samaistuu asiakkaan kokemukseen tuomitsematta, analysoimatta ja tulkitsematta tätä ja säilyttäen kuitenkin samaan aikaan tietoisuuden itsestään erillisenä asiakkaasta. Inkluusion kokemuksen seurauksena asiakkaalla on mahdollista kokea olonsa turvalliseksi ja siten tutkia terapeutin kanssa kokemuksiaan ilman työskentelyä estävää pelkoa kokemustensa jakamisen seurauksista. Samaistumalla puolestaan asiakkaan kokemukseen ja jakamalla tästä heränneitä kokemuksia asiakkaan kanssa terapeutilla on mahdollista auttaa asiakasta tarkentamaan tietoisuuttaan itsestään ja ympäristöstään, esim. tilanteissa, joissa asiakas vaikuttaa ohittavan tunnereaktioitaan.
Dialogin toinen periaate on läsnäolo. Se kytkeytyy aitouteen ja aitoon asiakkaasta välittämiseen. Myös terapeutin kyky näyttää omaa persoonaansa sekä terapeutin hoitotilanteessa ilmaiseman kokemuksen (esim. myötätuntoinen pahoillaan oleminen asiakkaan kokemista vaikeuksista) ja sisäisen kokemuksen yhtenäisyyttä. Läsnäolon keskiöön kuuluvat myös harkitusti terapeutin ilmaisemat havainnot, maut, tunteet, omat kokemukset, ajatukset jne. Empatia on myös läsnä Buberin I-It ja I-though-käsitteissä, joissa ensimmäinen kuvaa toisten kohtaamista objektina, jälkimmäinen taas ainutlaatuisena olentona.
Terapeuttiin liittyvät tekijät
”When the wrong man uses the right means, the right means work in the wrong way.”
Barry Stevens
Jokaisella ammattialalla on tekijöitä, jotka ovat keskivertoa selkeästi parempia. Niin myös psykoterapiassa. Terapeutin henkilökohtaiset ominaisuudet selittävät psykoterapian tuloksellisuuttta suhteellisen vahvasti. Yleisesti hyviä tuloksia saavat psykoterapeutit kykenevät muodostamaan vahvoja allianssisuhteita useampien erilaisten asiakkaiden kanssa kuin vähemmän tehokkaat kollegansa. Heillä on myös vahvemmat ja monipuolisemmat vuorovaikutustaidot, epäilevät enemmän omaa ammattitaitoaan ja käyttävät enemmän aikaa terapiatilanteen ulkopuolella ammattitaitonsa kasvattamiseen.
Gestalt-terapia pyrkii kehityksellisiin muutoksiin, siis kasvuun, käyttäytymisen tai toiminnan muuttamisen sijaan. Tämän vuoksi Gestalt-psykoterapeuttikoulutuksessa kiinnitetään paljon huomiota myös terapeutin henkilökohtaiseen kasvuun. Mm. dialogisuuteen liittyvä aitous – olla ulospäin sitä mitä sisällään kokee – sekä uskallus olla välittävä ja asiakkaan tilanteeseen ja henkilöön reagoiva on suuri vaade ja vaatii paljon omien pelkojen ja epävarmuuksien työstämistä. Psykoterapeutin kasvu ja persoona ovat Gestalt-terapian piirissä, yhdistyksissä, seminaareissa ja konferensseissa jatkuvasti puheenaiheina. Kiinnostunut voi lukaista mm. Edward Smithin kirjan The Person of the Therapist. (Anekdoottina mainittakoon, että tuo mainio mies päätti pitkän ja vaikuttavan uransa psykoterapian ja psykologian parissa Gestalt-terapiayhdistyksen seminaariin vuonna 2010. Emme me niin toivottomia olleet, päätös oli tehty jo ennen seminaaria…).
Tiukka käsikirjan noudattaminen
Psykoterapiatutkimuksissa on todettu tiukan psykoterapiaprotokollassa tai käsikirjassa pitäytymisen lisäävän hoidon vastustusta kun taas joustava terapiaprotokollan soveltaminen johtaa parempiin lopputuoloksiin.
Gestalt-terapia ei ole manualisoitu psykoterapiamuoto vaan tapaamisen sisältö ja prosessi syntyvät luovasti psykoterapeuttisessa kohtaamisessa. Tässä terapeutin henkilökohtaiset taidot asettua asiakkaan tarpeita kohtaavaan vuorovaikutukseen ja synnyttää niitä toimia, jotka asiakkaan tilanteen kannalta ovat keskeisiä, nousevat ensisijaisiksi. Tärkeää on pitää kuitenkin mielessä, että psykoterapeutin koulutus on täydennyskoulutus. Siksi myös terapeutin pohjakoulutus ja työkokemus auttavat luovassa sopeutumisessa kulloiseenkin ainutlaatuiseen tilanteeseen.
Kirjoituksen pohjana psykoterapian yleisten tekijöiden roolista käytetty seuraavaa artikkelia: Wampold B. E. (2015). How important are the common factors in psychotherapy? An update. World psychiatry : official journal of the World Psychiatric Association (WPA), 14(3), 270–277. https://doi.org/10.1002/wps.20238