Ilahtuneena olemme huomanneet aluevaaleissa vaaliteemana mielenterveyden nousevan keskusteluun. Näyttää siltä, että laajalti on olemassa tahtoa vahvistaa mielenterveyspalveluiden resursseja. Hyvä. Sitä tarvitaan, jotta ihmiset voivat toipua jälleen hyvinvoiviksi.
Haluamme kuitenkin muistuttaa meitä kaikkia siitä, että psyykkinen pahoinvointi ei ole vain yksilön ominaisuus vaan yksilön psyykkinen pahoinvointi kertoo paljon myös siitä yhteisöstä, missä hän elää.
Toivomme, että valitsemme tien, jossa todella pyrimme poistamaan psyykkistä pahoinvointia. Tällöin psyykkisen hyvinvoinnin uhkien poistamisen rinnalla erityisen tärkeitä ovat ne yhteisön ominaisuudet, jotka tarjovat ihmiselle tukea ja ravinteita olemassaololle ja kasvulle. Tällaisia ovat niinkin ilmeiset asiat kuin toisia kohtaan osoitettu huomaavaisuus, kiinnostus ja myötätunto. Hieman haastavampaa onkin jo toisten kunnioittava kohtelu ja vähättelystä pidättäytyminen silloinkin, kun omat arvot, mielipiteet tai toiveet ovat ristiriidassa toisen kanssa. Olemme vuosien varrella saaneet kuulla kiitollisten kyynelten lävitse kerrottuja koskettavia tarinoita siivoojista, linja-autonkuljettajista, kirjaston työntekijöistä, reskontran hoitajista, huoltomiehistä – arjen satunnaisista tavallisista ihmisistä, jotka luultavasti tietämättään ovat arkisella kohtaamisellaan pitäneet elossa kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti häntä, jonka elämästä mielekkyys on kadonnut.
Aluevaaleissa vaikutetaan siihen, miten mielenterveyspalvelut järjestetään vastaisuudessa. Mielenterveyteen vaikutetaan kuitenkin myös kuntien päätöksenteossa. Jos päätämme todella ratkaista psyykkiseen pahoinvointiin liittyvät ongelmat, on jokaista päätöstä puntaroitava myös mielenterveysvaikutusten näkökulmasta. Esimerkiksi koulun opetushenkilökunnan riittävyydellä ja lisäkoulutusten vankistamalla ammattitaidolla on valtava vaikutus paitsi lapsen oppimiseen, myös hänen psyykkiseen hyvinvointiinsa. Kun vaikeista oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi saa riittävää tukea, säilyy kiinnostus oppimista kohtaan ja voidaan välttää itsetunnon suojaamisesta juontuva yrittämisen puute. Tämä pystyvyyskokemus on suorassa suhteessa mm. mielialaan. Ja kun koulun henkilökunta näin kokee työpanoksensa riittäväksi, jaksavat he kotiin mennessään vielä hymyssä suin lykkiä puujunaa lastenhuoneen lattialla. Perhesuhteet ovat yksi keskeisimmistä psyykkistä hyvinvontia tukevista tekijöistä.
Tietenkin me mielenterveyden ammattilaiset teemme osamme siitä, että ihmiset voisivat voida myös mieleltään hyvin. Psykoterapiatapaamiset toteutuvat kuitenkin yleensä kerran viikossa tunnin ajan. Jäljelle jää 167 tuntia. Sillä on merkitystä, millaisille kokemuksille tuona jäljelle jäävällä ajalla me ihmiset toisemme altistamme.
