Kirjoittanut: A-KT
Vastuu ja vapaus. Nämä näennäisesti erilaisiin ilmiöihin ja kokemuksiin viittaavat sanat liittyvät Gestalt-teoriassa vahvasti toisiinsa. Henkilökohtainen vastuu tuottaa vapautta. Tämä näkökulma on tuottanut joidenkin mielissä sellaisia tulkintoja, jotka itse asiassa tarkemmin tarkasteltuna ovat vastuusta pakenemista: ”Minä olen vastuussa vain itsestäni” tai ”Minä vastaan omista asioistani, enkä ole täällä huolehtimassa sinusta”. Näissä lausumissa ollaan sillä tavalla harmaalla vyöhykkeellä, ettei ehkä ihan täysin hahmoteta suhteissa olemista ja suhdetoimiin liittyvää vastuullisuuden dynaamisuutta. Vaikka vastuullisuus vaatii minärajojen ymmärtämistä, ei se kuitenkaan ole jäykkien rajojen sisälle sulkeutumista, kontaktista irti olemista.
Vastuullisuus – henkilökohtainen vastuu, on hyvin vahvasti suhteisiin sidoksissa oleva ilmiö. Toisin kuin jäykistyneessä tavassa lähes kokonaan sulkea toinen tai toiset pois oman vastuullisuuden piiristä, liittyy vastuullisuus Gestaltissa täysin suhteisiin. Näiden suhteiden laadusta sekä tilanteesta riippuu, missä ja millainen on kunkin osallisen vastuu.
Koska vastuullisuuskin todellistuu vasta käytännön elämässä, lähestyn asiaa tässä tekstissä käytännön esimerkkien kautta.
Vastuu teoista
Tämä on yksi ilmeisimpiä ja helpoiten ymmärrettäviä vastuullisuuden muotoja. Vaikkakin liian monissa ihmissuhteissa toista kaltoin kohteleva ihminen syyttää (vastuuttaa) uhriaan omista julmista teoistaan ja uhri tähän vastuuttamiseen usein myös tyytyy. Eli ei tämäkään niin helppo asia ole. Vastuu omista teoista on kuitenkin melko konkreettinen näkökulma vastuullisuuteen. Kun minä heitän pallon, on aika outoa väittää, että joku muu sen pallon heitti. Toki sellaisiakin väitteitä kuulee. Ja joku on sitä mieltä, että heitin pallon, koska sinä olit minulle inhottava ja siksi sinä olet vastuussa pallon heittämisestä. Muutenhan pallon heittämisen todellisuuden syvempi ymmärtäminen ei ole kovin merkittävää, paitsi silloin, jos se lensi ikkunaan ja särki sen, niin onkin jo aika tärkeä tietää, mitä oikein tapahtui ja kuka onkaan pallon ikkunaan lentämisestä vastuussa. Sanottakoon tässä nyt sen verran, että vastuu siitä, että minä teen jotakin, on lähes poikkeuksetta minun. Ja siten myös minun tekoni mahdolliset seuraukset ovat minun vastuullani. Poikkeuksen muodostava lapset, joiden vastuullisuutta on aina tutkittava tarkemmin heidän alisteisen asemansa vuoksi sekä ihmiset, jotka on alistettu ja joiden oma tahto on murrettu.
Vastuu sanoista
Tämä onkin jo astetta haastavampi alue. Moni pitää tätäkin vastuullisuuden osa-aluetta itsestään selvänä ensin, mutta jos vähänkään ryhdytään asiaa tutkia tarkemmin, alkaa asia monimutkaistua. Ihmisten väliset tapahtumat kun ovat harvoin kovin yksinkertaisia. Tietynlaiset sanat, aivan kuten ajatuksetkin, synnyttävät helpommin samankaltaisia sanoja kuin jotakin täysin erilaista sanomaa. Tietynlainen viritys tuottaa samankaltaista viritystä – tämän näkee helposti ihmisten joukossa, mutta myös eläimiä seuratessa. Siksi tuohtuneena sanottu ikävä sana saa melko helposti toisenkin ihmisen sanomaan tuohtuneensävyisen sanan. Ja pian noita tuohtuneita sanoja on lennellyt ilmassa jo niin paljon, että asianosaiset ovat eksyneenä yhdessä luotuun sanojen viidakkoon. Siinä vaiheessa vaatii melkoisen ponnistuksen ”ottaa lusikka kauniiseen käteen” ja alkaa miettiä, kuka onkaan vastuussa mistäkin. Useammin kuin harvoin tuossa tilanteessa tulee sanottua: ”….no kun sä sanoit, että…”, missä kommentissa henkilökohtaisen vastuullisuuden näkökulma loistaa poissaolollaan. Kuitenkin, kuten teoistamme, olemme omista sanomisistammekin vastuussa. Ja riippuen sanotuista sanoista, voin olla myös melkoisen paljon vastuussa siitä, mitä toisessa tapahtuu. Jos haukun toista ihmistä halveksien: ”sä oot aina tollainen k…pää”, on melkoisen paljon minun vastuullani myös se, miltä hänestä tuntuu. Silloin en ole ollut omia sanojani valitessani vastuullinen. Jos taas kerron omista tunteistani: ”musta tuntuu tosi surulliselta ja yksinäiseltä, kun sanot mulle noin”, olen puhunut vastuullisesti siitä, mikä on minussa totta ja silloin toisen ihmisen kokemus on hänen vastuullaan. Eli minun ei tarvitse kokea syyllisyyttä, jos hänelle tulee ikävä olo siitä. Toki siinäkin tilanteessa on hyvä (ja myös vastuullista) hänen kanssaan asiasta edelleen jutella, jos hän niin haluaa. Myös omista toiveista ja tarpeista puhuminen toiselle ihmiselle on tärkeää ja vastuullinen teko. Kun taas sen olettaminen, että toinen tietää ja ymmärtää sanomattakin minun toiveeni, on taas minun vastuullani olevan asian vierittämistä toisen vastuulle. Olettamusten perusteella ihmisten kanssa toimiessa ei yleensä kovin hyvin käy.
Vastuu kokemuksista
Pääosin on niin, että minun kokemukseni ovat minun omiani ja siten minun vastuullani. Minä reagoin ja tunnen jossakin tilanteessa omalla tavallani, joku toinen samassa tilanteessa reagoi ja tuntee hiukan toisella tavalla. Siten minun kokemukseni kertovat minusta ja sisältävät eletyn historiani vaikutuksia. Näin ollen toisen ihmisen vastuuttaminen minun kokemuksistani on epäreilua ja siten vastuutonta. Tässäkään raja ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen. Jos toinen ihminen on kohdellut minua todella julmasti eli on ollut itse kovin vastuuton, on minun kokemukseni ymmärrettävä ja sillä tavoin hyvin primitiivinen, että lähes jokainen kokisi jotakin samankaltaista – mm. pelkoa, surua, loukkaantumista. Tuolloin vastuuttomasti toiminut henkilö on hyvinkin vastuullinen tuosta tilanteesta, missä me siinä hetkessä yhdessä olemme. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siinä hetkessä syyllisyyden kokeminen, pahoillaan oleminen sekä pidemmällä tähtäimellä julman käyttäytymisen muuttaminen vähemmän julmaan suuntaan, olisi tekijältä vastuullista toimintaa.
Vastuu asenteista
Asenteet tuntuvat usein kovin itsestään selviltä, normaaleilta ja siksi niiden pohjalta toimitaan ja puhutaan sen enempää miettimättä, tavoilla, jotka voivat olla toisten näkökulmasta kovinkin vastuuttomia. Esimerkiksi: ”Ammattikoulun käyneet ovat kaikki tyhmiä” -asenne tuottaa tietynlaista toimintaa ja puhetta ammattikoulun käyneiden kanssa tekemisissä ollessa tai heistä puhuttaessa. Tuollaisesta asenteesta kumpuava toiminta on kovin vastuutonta ja kyseiseen ryhmään kuuluvaa ihmistä halveksivaa ja siten loukkaavaa. Samoin jotakin ihmisryhmää korottava asenne, kuten ”julkisuuden ihmiset ovat muita parempia” -asenne vaikuttaa ihmisiä eriarvoistavasti ja tietyissä tilanteissa tuottaa toimintaa, joka on aiemman esimerkin kaltaista. Joten sisäistettyjä asenteita on myös tärkeä tutkailla ja katsella, mitä ne ihmisten parissa eläessä tuottavat. Vaikka olisinkin noita asenteita henkisenä perintönä perheestäni tai muusta ympäristöstäni saanut, olen aikuistuessani tullut näistä sisäistyksistäni vastuulliseksi ja erityisesti, jos huomaan niiden olevan haitallisia itselleni tai muille, on niistä hyvä olla tietoinen. Tunnistamisen jälkeen on tärkeä tehdä tietoinen valinta siitä, pidänkö sisäistetyt asenteeni vai pyrinkö niitä työstämään.
Tiedostaminen ja vastuu
Etäpä, jos en tiedosta jotakin minussa tapahtuvaa kokemusta, asennetta yms., olenko siitä silloin vastuussa? Gestalt-teoriassa nähdään tiedostamisen ja vastuun kulkevan käsi kädessä ja siten vastuullisuutta jostakin sellaisesta, mitä en tiedosta, ei ole. Gestalt-terapiassa kuitenkin tiedostaminen on sekä menetelmä että tavoite, joten terapian ja tiedostamisen vahvistumisen myötä myös vastuullisuus kasvaa.
Monesti syvimmät kokemukset itsestä – kuten ”olen arvokas” tai ”olen vääränlainen”- ja toisista – kuten ”ihmiset ovat pääosin luotettavia” tai ”ihmiset ovat uhkaavia” – ovat todellakin ei-tiedostettuja. Nämä kokemukset kuitenkin sekä näkyvät että tuntuvat suhtautumisessamme ja toiminnassamme, ja sitä kautta ne voivat tutkittaessa tulla tiedostamisemme piiriin. Nykymaailmassa on kuitenkin jo melko vaikea argumentoida sen puolesta, että esim. tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan olevat asenteet olisivat minussa tai sinussa täysin tiedostamattomia. Siten tiedostamattomuudesta johtuva vastuuvapaus on aikuisella ihmisellä hyvin rajattua.
Vastuu rooleista
On olemassa erilaisia valtarooleja, joihin olennaisesti liittyy vahva vastuullisuus, muuten roolista tulee itsensä irvikuva. Vanhempi, opettaja, terapeutti, lääkäri, esihenkilö, poliitikko, bloggari ja vloggari…. Vastuurooleja on monenlaisia. Ja kohtaamisissa vastuuroolissa olevan henkilön kanssa epäonnistuu usein juuri siksi, että kyseinen henkilö ei kykene omaa vastuutaan hyvin kantamaan. Jos taas vastuuroolissa oleva henkilö on vastuullinen, on hänen kanssaan helppo ja mukava olla, hänen osaamistaan ymmärtää ja mielipiteitään kuulla.
Vastuullisuuden rajat
Rajat vastuullisuudessa ovat dynaamiset, kuten on jo aiemmista esimerkeistä käynyt selville. Riippuen siitä, millaisessa roolissa olen, voi vastuuni ulottua melko laajalle ja sisällyttää toisen ihmisen kokemustakin. Voin myös käyttäytyä vastuuttomasti eli teen tai sanon sellaisia asioita, joissa ikään kuin työnnän oman vastuuni toisen harteille. Silloin vastuu lentää kuin bumerangi takaisin luokseni matkallaan suurentuneena ja tulen vastuulliseksi siitäkin, mitä toiselle/toisessa tapahtuu. Jos taas toimin ja valitsen sanani siten, että kannan niissä hetkissä vastuuni, ymmärtäen, mitä teen ja miten tekoni vaikuttavat tilanteessa, on vastuuni rajallisempi. Se on vähän kuin puutarhapalstan hoitoa; pidän huolen palstallani olevista kasveista, jotta ne voivat hyvin ja kukoistavat, mutta eivät leviä rajan yli toisen palstalle hänen palstatilaansa valtaamaan. Jos kasvini valtaa naapuripalstan alaa vieden elintilaa tuon palstanpitäjän kasveilta, on minun vastuullani huoltaa hänen palstansa omien kasvieni haitallisilta vaikutuksilta siihen saakka, että hänellä on taas oma palstansa kunnossa hänen kasveilleen kasvaa ja kukoistaa.
Vastuiden verkosto
Vastuullisuus on ihmissuhteiden, läheisten ja välillistenkin, monisuuntaisessa verkostossa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Jokainen toimi ja sen takana olevat sisäiset tapahtumat vaikuttavat jollakin tavalla toisiin ihmisiin, joissa taas tapahtuu sisäisiä ja ulkoisia liikkeitä ja niin edelleen. Kun jokainen osallinen pystyy kantamaan oman osansa vastuusta, tulee tästä vuorovaikutuksesta kuin improvisoitua kaunista tanssia. Jos taas vastuullisuus on osalta tai kaikilta hukassa, syntyy kaoottista liikettä ja paljon törmäilyä, pahaa mieltä ja hämmennystä.
Vastuullisuudessa, kuten kaikessa muussakin tässä meidän suhteiden maailmassa, on kyse rajoista. Jos en hahmota selkeästi omia, enkä siten muidenkaan rajoja, on hyvin vaikea hahmottaa, kuka on vastuussa mistäkin. Vastuullinen ihminen on siten suhteellisen ehyt kokonaisuus, hän kykenee hahmottamaan ja samalla kantamaan oman osuutensa vastuusta elämässään. Vastuullinen ihminen koetaan yleensä myös luotettavana ja riittävästi ennakoitavana. Vastuullinen ihminen on myös resilientti – koska vastuullinen ihminen ymmärtää oman osansa ja muiden osan, näiden vaikutukset toisiinsa sekä pystyy joustavasti näissä dynaamisissa raameissa toimimaan. Näin ollen on ymmärrettävää, että vastuullisuus on Gestalt-teoriassa ja -terapiassa merkittävässä roolissa – sekä terapian tuloksellisuuden arvioinnissa että terapeutin toiminnassa.
Vapaus
Entäpä sitten se vapaus, joka vastuullisuuteen Gestalt-teoriassa liitetään? Vapauteen yleensä liitettäviä kokemuksia ovat huolettomuus, vapaus vastuista, omavaltaisuus, joskus jopa itsekkyyskin. Mutta miltä näyttää vapaus Gestalt-teorian näkökulmasta? Vapaus on rajojen selkeyttä. Vapaus on irtautumista toisten puolesta uhrautumisesta. Vapaus on itsestä huolehtimista. Vapaus on myös toisten huomioonottamista. Vapaus on helpotusta siitä, että minulle kuuluu minun osuuteni vastuusta, ei enempää eikä vähempää. Joten vapaus on myös vapautta vastuun välttelemisestä. Vapaus on rehtiyttä. Vapaus on sopivassa suhteessa riippuvuutta ja riippumattomuutta. Vapaus on vastuun ottamista omasta elämästäni, jäykistä malleista irti päästämistä ja itsenäistymistä spontaaniin (ei impulsiiviseen) elämään yhdessä toisten kanssa.
