Gestalt-croquis: Anna-Kaisa Turpeinen

Kuvataiteessa croquis on nopeasti, usein muutamissa minuuteissa tehty luonnos vaikkapa ihmismallista. Keksimme kokeilla Gestalt-croquista. Säännöt ovat yksinkertaiset: kirjoita omasta näkökulmastasi siitä, mitä on Gestalt-terapia. Kirjoitus on tehtävä ripeästi yhdeltä istumalta, sen enempiä miettimättä. Lähteitä ei saa käyttää eikä lopputulosta editoida. Tällainen siitä tuli.

Ihmisenä ihmisen kanssa.

Kokonaisena ihmisenä, vaikka on hajallaan, eikä tiedä, mitä on olla kokonainen.

Silti täysillä, todellisena, rehellisenä.

Ihminen tuo mukanaan oman kenttänsä, suhteensa elämänsä ihmisiin. Ei kuitenkaan pelkästään ihmisiin, vaan suhteensa elämään, maailmaan, ympäristöön. Ihminen ei ole vain hän, vain se elävä organismi, mikä on konkreettinen, hengittävä, tapahtumia täynnä oleva, vaan hän on myös suhteitaan. Kaiken sen hän tuo terapiatilanteeseen. Tämä ei päde vain asiakkaaseen/-siin (pariskunta, perhe, ryhmä) vaan se pätee myös terapeuttiin. Kaikki tuovat mukanansa suhteensa. Gestaltissa puhutaan kentästä – voitaisiin yleiskielellä ehkä puhua kulttuurista, mistä ihminen tulee. Miten hän on oppinut näkemään ja elämään suhteet ja suhteensa toisiin ihmisiin, ympäristöön, maailmaan yleensä. Mikä on hänelle normaalia, mikä outoa, mikä voi olla täysin tietoisuuden ulkopuolella.

Kaksi kenttää tai useita kenttiä tulevat terapiassa yhteen; niissä on samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia.

Ja nämä kentät keskustelevat keskenään.

Eli minä terapeuttina puhun ja toimin ja liikun ja asetun, olen ja reagoin sillä tavoin kuin reagoin johtuen minun kentästäni. Minun kenttäni on koko elämänhistoria, lähtien syntymästä, ehkä jo kohdusta. Tullen aina näihin viimeisiin vuosiin eli kaikki se, mikä on minua muokannut – tärkeänä tekijänä tietenkin myös terapeutiksi oppimisen tie. Ne kaikki ovat minussa mukana, siinä miten olen asiakkaan, ihmisen kanssa, miten olen terapeuttina, miten olen ihmisenä hänen kanssaan. Ja samalla lailla niillä ihmisillä, jotka ovat minun kanssani, ovat syntyneet ja tulleet sellaisiksi suhteistaan. Siinä kun olemme yhdessä, toimimme, tutkimme ja jutellemme tai olemme hiljaa ajattelevina, tuntevina ja kehollisina, tiivistyy meissä siinä hetkessä koko meidän elämä, kaikki meidän suhteet. Ja ne tiivistymät synnyttävät ihan uudenlaisen kentän, yleiskielellä voisi sanoa, uudenlaisen kulttuurin.

Syntyy kulttuurisokkeja – kenttäshokkeja, tulee mukavaa lämmintä hyrinää, joka tuntuu oikealta ja hyvältä, herää oivalluksia, tylsistymisiä ja ihmetyksen aiheita. Ja tässä kenttien yhdistymisessä tulemme luoneeksi uudenlaisen kentän, tekemättä sitä tietoisesti, se tapahtuu yhdessä olemisessa ja tekemisessä.

Ja se kenttä, mikä muodostuu, tietenkin tulee osaksi meitä.

Kun lähdemme omiin suuntiimme, on tuo uusi kenttä mukana. Se rikastuttaa, muuttaa ja se laajentaa. Ja terapiassa toivon mukaan se vahvistaa sitä, mikä on elävää ja hyvää tekevää. Sitä, mikä auttaa ja eheyttää, integroi.

Jotakin sellaistakin on Gestalt-terapia.

Tärkeää on vastuullisuus, kenellä on vastuu mistäkin.

Tärkeää on toiseen virittyminen, inkluusio.

Tärkeää on sekä oman että toisen todellisuuden kunnioittaminen ja arvostaminen, olivatpa ne kuinka erilaisia tahansa.

Minä olen tässä sinun kanssasi, minä näen sinut, minä hyväksyn sinut, sinun todellisuutesi ja haluan sitä sinun kanssasi tutkia.

Kategoria(t): Blogi Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.